ELLA OJALA – helmi inkeriläisten kirjailijoiden korussa
Kirjailija Ella Ojala (o.s. Makara) syntyi Inkerin Lempaalan Kieron kylässä 27. huhtikuuta 1929 ja nukkui pois kotikaupungissaan Tampereella 6. joulukuuta 2019. Lähtiessään hän oli 90-vuotias.
Ellan romaanit Pitkä kotimatka, tämän jatko-osat Suomi näkyy ja Ensimmäinen kevätkuvaavat inkerinsuomalaisen kohtaloa omaelämäkerrallisten kokemusten pohjalta. Viimeinen romaani Pelastunut albumi kertoo 12-vuotiaan Ellan entisestä kotitalostaan pelastaman perhealbumin kuvista. Se perustuu kertomuksiin 40 valokuvan pohjalta. ”Kuvien henkilöista suurempi osa tavalla tai toisella ovat traagisesti menehtyneet ja heistä on jäljellä vain kuva… Albumin olen tyttösenä pelastanut sodan jaloista,” Ella kertoo.
Huolimatta inkeriläisten elämänkokemuksen karmeasta pohjavireestä, on Ellan teokset useimmiten valoisia, rakkauden täyteisiä ja inkeriläisen huumorin höystämiä. Ne muistuttavat meitä siitä, että hankalissakin olosuhteissa pysyy inhimmillinen usko hyveellisyyteen ja kaipuu harmoniaan.
Lisäksi Ella on julkaissut teoksen inkeriläisestä kansanperinteestä Sananlaskuja, tarinoita, mielleyhtymiä, mikä elämäkerrallinen tulkinta inkeriläisistä mielimaisemista.
Ella opiskeli aikuiskasvatusta ja slaavilaista filologiaa Tampereen yliopistossa. Työskenteli kotikaupungissaan opettajana, tulkkina sekä matkailuoppaana. Tampereen kaupunki on vuosina 1989 ja 1991 omistanut Ella Ojalalle luovan kirjallisen työn palkinnon.
Ella kirjoitti 5 vuotta sitten (2015 /4) myös Inkeri-lehden toimitukselle:
“Vanhojen valokuvien kokoaminen on ollut nyt ajankohtaista ja siitä oli kirjoitus Inkeri-lehdessäkin. Yleisradiossa oli meneillä ohjelma Kuusi kuvaa. /- – -/ Minä pelastin vaistomaisesti kaksitoistavuotiaana perheeni vanhan valokuva-albumin sodan myllerryksistä. Olen kirjoittanut siitä teoksessa Pelastunut albumi. /- – -/ Ei ollut Suomessa aikoinaan helppoa saada Inkeri-aiheisia teoksia julki. Inkerinsuomalaisa ei yksinkertaisesti ollut olemassa ei Neuvostoliitossa eikä Suomessa! Vasta kun Neuvostoliittoon tuli glasnost, niin mekin ilmestyimme yhtäkkiä julkiselle näyttämölle ja minun kirjani pääsivät päivänvaloon….”
Kehottamme lukemaan Ellan kirjoja ja kirjoittamaan itsekin kotona olevien valokuva-albumien kuvista!
